MIKÄ SIINÄ ON ETTEN VOI KOSKAAN OLLA YSTÄVYYSSUHTEESSA ILMAN, ETTÄ SATUTAN??

Ihmissuhteet on perseestä. Ihmisyys on perseestä, ihmiset on perseestä.

En jotenki vaan jaksais.
Mua turhauttaa ja suututtaa tää mun oma mokailu.
Sen takia saan kärsiä sydäntäraastavasta kaipuusta ja kivusta ja ikävästä.

Ikävä on kipu.
Kaipaan hymyjä, naurua, iloa. Kaipaan terroristipeliä, pianonsoittoa ja laulua, italialaista kahvilaa, kiivijäätelöä, kirjeitä ja kortteja, aliasta, nurmikon tuoksua, kiiltomato-junien ääniä yössä, paradise oskarin kuuntelua parvekkeella makuupussissa aurinkotuolissa tähtitaivasta katsellen, kuohuviiniä ja valkoviiniä ja siideriä, syömättömyyttä. Kaipaan naapurisopua, kesäpäiviä, meren tuoksua, suolan pistelyä iholla, auringonpolttamia. Kaipaan sitä aikaa, kun olin rohkea ja kokeilin siipiäni, olin reipas. Kaipaan pyykkituvan tuoksua, kerhohuonetta, roskakatosta, pientä metsäpolkua minun ja juna-aseman välillä. Kaipaan äldsta&bästaa ja kaipaan sitä uutta ystävää, jonka ajoin pois luotani.

Itsesuojeluvaistot pelaa.
Tai sit ei.
Rakennan muuria ympärilleni. Päästän näennäisesti läpi ja sit työnnänkin pois. Kuin toivottaisin vieraan tervetulleeksi ja sitten vetäisin maton alta. Kaikki menee humpsis, mukkelis makkelis, mikään ei olekaan ennallaan.

Äldsta&bästaa ikävöin, mutta en voi laittaa viestiä. En tiedä, mitä sanoisin.
Vielä ei ole kulunut tarpeeksi aikaa.
Tarpeeksi aikaa on kulunut sitten, kun ei enää ole näitä kyyneliä.
Lohdutonta itkua ja kipua ja kaipausta. Sitten kun ne on poissa, oon vapaa. Ehkä.

Kaipaan olla hyväksytty, rakastettu, lähellä muita.
Sanon, että pärjään yksin, mutta en oikeasti haluaisi pärjätä.
Kaipaan sitä, että joku ois lähellä.
Ettei mun aina tarttis pärjätä niin kauheen hyvin.
Tykkäsin siitä, kun asuin yksin ja kavereita kävi paljon talvella. Se oli rankkaa, kun piti olla läsnä ja sosialisoida, mutta toisaalta myös äärettömän ihanaa. Ei tarvinnut olla yksin, ei tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi.

Toivottavasti jatkossakin olisi enemmän niitä tunteita. Yhdessäoloa, ei yksinäisyyttä.
Haluan voida olla parempi ystävä.
En vaan oikeen tiiä, missä voisin parantaa.

Anteeksi te kaikki. Mua väsyttää ja haluisin jäädä kiiltomadon alle mutta tiedän etten voi.
Teitä on liian monta.
Ja uusi ystävä, jonka ajoin pois luotani: be my butterfly again. Tarviisin sitä nyt.