Min äldsta bror och min bästa vän.
Voi kiitos.

Kenenkään ei tarvinnutkaan hylätä.

Eikä minun tarvitse enää itkeä eikä pelätä.
Varpaillani ja varovainen olen, sillä en nyt enää halua rikkoa.

Tänään minusta tuli jälleen iloinen eläin.

Tänään rakastuin jälleen elämään ja iloisuuteen.
Muistin taas paljon hyvää, ja rakensin uusia muistoja. Nyt voin sanoa:

Muistatko, kun ajettiin Viikkiin?
Muistatko, kun syötiin jäätelöä pihalla ja oli kylmä tuuli?
Muistatko, olin unohtanut opiskelijakortin kotiin ja piti lähteä sitä hakemaan?
Muistatko, kun sovitit hassua pyöräilykypärää?
Muistatko, tunnistin mustarastaan!

Nämä ja monta muuta asiaa voin nyt sanoa.
Ja ihanaa oli, kun aluksi vain juteltiin hassuja ja tärkeitä asioita elämästä. Sitten vasta ystävyydestä.

Aamulla heräsin ja luulin, että menisin nukkumaan yhtä ystävää kaivaten.
Saankin mennä nukkumaan rakastaen ja välittäen.
Voi tärkeä, kiitos kun olet siinä sittenkin.

Voi rakas, rakas, rakas tärkeä. Min äldsta bror och min bästa vän.
Älä enää anna mun pakottaa sua hylkäämään.
Oo kiltti.
Sitten mä lupaan yrittää kaikkeni.
Lupaan antaa kaiken.
Ihan kaiken.
Joohan, rakas?