Katoon näihin valheisiin, katoan näihin kyyneliin, ahdistukseen, pahaan oloon.
Tulee se paha tunne, oksettaa, pyörryttää, silmissä pimenee ja sielussa pimenee.
En muista MITÄ mutta muistan että olen tehnyt jotain.

Haluan tappaa itseni sen muiston takia.
En saa siitä kiinni mutta se vainoaa, se hukuttaa mut alleen.
Se on hyökyaalto joka saa sekoamaan.
En oikeasti voi kovin hyvin.
Esitän mutta sisimmässä on pimeää ja kylmää ja ahdasta.
Yritän kyllä olla reipas ja iloinen, ja usein onnistunkin, mutta sitten tulee epävarmuus ja suru ja pelko ja epätoivo.

Kukaan ei voi rakastaa hirviöitä.