Ahistaa.
Tiiän että tänä yönä ei taas uni tule.
Väsyttää kyllä joka puolelta. Onnistuin kovin pitkään pitämään tän pahan pahan pahan olon loitolla.
Nyt haluaisin vaan tehdä kaikkea pahaa, tuhoisaa, satuttavaa.

Olen se, joka seisoo vierellä aina. Kaukana, mutta olemassa.

Tekee ihan hurjan kipeetä kun muistot vaan iskeytyy mieleen.
Tärisen, huojun, jalat ei jaksais kannatella.
Rakastan sitä tunnetta juuri ennen kuin pyörtyy.
Ja samalla myös pelkään sitä.

Itku tulee.
Ja ikävä.