Vapauttavaa ajatella että kaikki on pian ohi.
Herääminen oli vaikeaa koska yö oli vaikea mutta nyt ymmärrän, ettei mun kannata elää. Olen enemmän taakaksi ja rasitteeksi kuin iloksi ja hyödyksi.
Näen mun kuoleman kaikkia tyydyttävänä ratkaisuna. Kukaan ei voi auttaa mua eikä pidäkään enkä mä vaan jaksa odottaa että ehkä tää tästä.
Elmukelmu kuristaa rintakehän ympärillä ja itken tätä kirjoittaessani koska tiedän, ettei tää oo hyväksyttävä ratkaisu muiden mielestä.
Mulle tää on kuitenkin oikea valinta.
Nyt vain mietin aamuja ja iltoja ja päiviä ja öitä.
Koska ei tää heti lopu.
Aion valehdella lopun ajan. Hymyillä ja huijata: kaikki on hyvin
Yllätys on pahin ja paras.
Kukaan ei voi eikä saa auttaa.
Kuljen loppuun yksin.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti