Mä itken ihan turhia asioita taas.

Voi. vittu. tätä.


En oo ihan varma et meneekö hyvin, huonosti vai hyvin huonosti.
Vähän kaikkee samanaikaisesti. Kuljen kreisissä johdatuksessa ja silti välillä vaan havahdun vollottamasta itekseen. Kieltäydyn systemaattisesti syömästä toisinaan ja silti tuntuu että vaan lihon. Mikä vittu tässä on et kaikki on aina huonosti?
Pitäis varmaan ruveta lenkkeilee enemmän. Käymään salilla. Uimassa. BLAAAH.

Äldsta&bästa ilmestyi rakkaaseen paikkaan jonkun tytön kanssa.
Hirmu kivaa.
Not.
Itkin silmät päästäni sinä iltana. Seuraavana päivänä yritin jo rauhoittua.

Ja miksi miksi MIKSI se tärkeä jonka kanssa vasta tutustuin syksyllä on niiiin kovin kaukana? Näin taas pari kertaa sitä tällä viikolla ja en tiiä oisinko halunnu satuttaa sitä vai itseäni enemmän. Itketti niin kovin. Esitän et pärjään mutta en vittu kyllä ehkä pärjää.

 Mitä mä teen???

Luovutin matikan kaa.
Jee.