mä en voi, en ihan OIKEESTI voi kertoa kellekään.
Mä en jaksais nyt enää sitä rumbaa.
Mun täytyy nyt kirjoittaa ylioppilaaksi ja lukea pääsykokeisiin ja muuta paskaa. Saada töitä. Maksaa vuokraa. Vaikka ahistaa ja oikeesti vaan välillä mietin, kuinka muuttaisin kämppäni kuoleman temppeliksi.

Haluan olla raato.
Oon jo muutenkin rikkinäinen ja kurja ja sietämätön.
Oon ihmisraunio.

Mä olin niin kovin hyvä, niin paljon parempi jo hetken.
Ihan pienen hetken.

En mä oikeesti oo muuttunut.
Pitäis käyä ostamassa tupakkaa lisää, kun kaikki omat on kotona enkä oo menossa kotiin.
Oon menossa exälle saunomaan. Äldsta&bästa tulee sinne kai myös. Ja sekin tulee, joka eilen huolestui ja huusi.
MITEN SÄ SAATOIT HUUTAA?! 
No tajuun kyllä oikeesti.
Pelotti ja huoletti.
Ihan syystäkin.

Siksi mä en ansaitse sua enkä ketään.
Siksi mun pitäis kuolla.
ETKÖ TAJUA ETTÄ TÄÄ LOPPUU VAAN KUOLEMALLA?!