Oon sokea ja kuljen pimeessä. Oon kuuro, oon mykkä, oon rampa. Mutta kiitos, kun joku kantaa. Kiitollisuutta tunnen tänään paljon, vaikka ahdistaa. Oon itkenyt ja nauranut, hymyillyt ja murjottanut, tuntenut ahdistusta ja iloa, kumpaakin.
Pää on kipeä, on huono olo, keinuttaa. Mietin taas suhtautumistani alkoholiin, ja niin kauan, kuin mulla on tää pohdita käynnissä, en voi juoda. En halua juoda ennenko tiedän, kuinka haluan nyt tällä hetkellä suhtautua alkoholiin.

Mulla on ikävä, näin Äldsta&bästan tänään ihanassa kirkossa mutta en puhunut, käännyin pois. Haluun olla onnellinen, haluan olla iloinen eläin, haluan löytää rakkauden ja onnen. Haluun olla rauhallinen, en enää panikoiva ja hapuileva vaan rauhassa ja hyvillä mielin, tyyni ja tasapainoinen.
Kyllä tää tästä.