NOSTAN FIILISTÄ!!!

Tanssin pyjamahousuissa ympäri kämppää afrikkalaisen musiikin soidessa taustalla. Tsiisus, millon musta on tullu näin hullu? Ei se mitään, ei mikään nyt saa haitata. Pohdin, lähdenkö laulamaan kävellen vai pyörällä. Kävellen saattaisin saada kyydin takaspäin, pyörällä olisin nopeesti kotona sit kun tuun. No, ei sen niin väliks, kumpikin vaihtoehto hyvä.

Se, joka joskus oli tärkeä, laittoi tänään viestin ja kysyi, haluanko mä jutella. TOTTAKAI HALUAN, oon koettanut vaan antaa tilaa. Eilen vaan ymmärsin syntien anteeksiantoasioita ja siksi piti tekstaa.

Eilen itkin onnesta.
Tänään itken ehkä pelosta.
Ja kivusta. Miten voikaan sattua näin paljon?!

Nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa korvatulpat päässä.
Sain sitten joskus aamuyöllä vihdoin levonkin hetkeks.
Tähän mun elämä taas menee, nukun päivät ja valvon yöt.
Haluaisin vaan jo muuttaa jonnekin kauas.

Ruotsiin.
Tampereelle.
Rovaniemelle.
Ihan minne vaan, kunhan kauas.

Kauas äldsta&bästasta. Joka on rakas yhä.