Poltin äsken kaksi tupakkia putkeen, keikuin parvekkeella, vollotin ja mietin.
Mietin, että tää tappaa mut nopeammin kuin kukaan osaa auttaa.
Mietin sitä, että koko päivän on mennyt lujaa ja on ollut kivaa ja sitten yhtäkkiä putoan taas johonkin syvään kuiluun.
Mietin sitä, miten olen vuosikaudet syyttänyt itseäni siitä, etten ole muuttunut ja ettei tämä ole helpottunut vaikka olen yrittänyt tsempata. Olen syyttänyt itseäni siitä etten ole pystynyt olemaan iloinen.
Nyt pitäisi jaksaa että joku auttaa.
Mutta entä jos apu ei ehdikään ajoissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti