En ole osastokunnossa.
En en en.
Vaikka syönkin vain vähän. (Okei tänään söin enemmän kun olin siskon kanssa syömässä mutta silti.)
Vaikka haluankin vain koko ajan tehdä pahaa.
Vaikka nukunkin tiikerivälineen vieressä.
Vaikka pelottaa, itkettää, ahdistaa, kiukuttaa, harmittaa, surettaa koko ajan.
En silti uskaltaisi mennä sairaalaan.
Mua pelottaa aivan vitusti liikaa tää kaikki.
Ja asioiden hoitaminen.
Miten asiat sitten hoituisi?
En halua suunnitella mitään, haluan mennä sitten jos tilanne on paha.
Mutta katsellaan nyt.