Ulkona on vielä valoisaa.
Mun pitäisi olla ihan normionnellinen mutten osaa. Epätoivon ja ahdistuksen möykky vierii sisässä ja kasvaa joka hetki. Tuntuu pahalta.

Entä jos toiveet ei ikinä toteudu?
Jos jäänkin vaan tähän paikalleni?
Suru lamaa ja vie kaiken.
Entäs jos mikään ei koskaan muutukaan?