maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kaikki romahtaa, kaatuu päälle.
Pala kerrallaan, vähitellen, hiljaksiin.
Silti varmasti.

Mutta ihan vielä en voi myöntää sitä.
Juuri nyt on huijattava, sanottava, että on onnellinen.
Niin väsyttävää kuin se onkin.
Ehkä sitten toiveet käy toteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti