Ollaan, mutta ei olla.
Kuuntelen sydäntäsärkevää itkua.
On jälleen se kevät, jolloin hiekka tunkee silmiin ja korviin, jolloin jäätelöhetken haluaa jakaa.
Ja olen saanut jakaa.
Mulla on kaksi maailman tärkeintä ihmistä.
Toinen on ollut mussa kiinni, kasvanut mun kohdussa.
Toista rakastan, vaikkei asuta saman katon alla.
Rakastetaan meidän tavalla.
Kunhan rakastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti